PeLaSu

Heipsis!

Yksi, kaksi, kolme viikkoa!

Perjantai oli töiden kannalta jotenkin todella rento päivä. Olin yksin alakerrassa, sillä Pauli oli kipeä. Teimme naisen kanssa muutamia paperitöitä yhdessä, mutta pääasiassa päiväni koostui siitä, että seurailin sivusta mitä hän teki ja ehkä hieman autoin esimerkiksi nimien luettelemisessa jotta valmista tuli nopeammin. Pidimme silloin tällöin taukoja ja juttelin paljon myös muiden työntekijöiden kanssa. Hieman kyllä, pakko myöntää, minulla oli jopa tylsää töiden vähäisyyden takia. Olen nyt jo tottunut tekemään koko ajan jotain ja useat tauot vain alkoivat puuduttamaan. Onneksi joka tapauksessa päivä meni nopeasti ja pian pääsemmekin taas vapaalle. Viikonloppu edessä. Suunnitelmissa oli mennä ainakin sunnuntaina mansikkafestareille.

Lauantaista ei pahemmin kerrottavaa ole sillä kulutin sen vain oleiluun kämpillä. Vaihdoin kuulumisia perheen ja ystävien kanssa, sekä surffailin netissä ja katselin ohjelmia. Ei siis mitään sen ihmeellisempää, kuin mitä Suomessakaan ehkä tekisin.

Tänään, sunnuntaina oli paljon puhutut mansikkafestarit, joita myös työpaikalla paljon meille kehuttiin! Sovimme Paulan ja Patrickin kanssa, että tapaisimme aamulla yhdeksän aikaan Vallettassa, josta sitten yhdessä ottaisimme bussin kohti festareita. Bussi oli aivan täynnä. Minua hieman ahdistaa tuollaiset ruuhkabussit, mutta onneksemme me pääsimme istumapaikoille! Onhan se turvallisempaakin, kun liikenne täällä on mitä on. Bussimatka kesti about tunnin. Perille päästyämme kävelimme tapahtuma-alueelle. Mansikkafestarit eivät ihan kuitenkaan vastanneet odotuksiamme. Ihmisiä oli paikanpäällä todella paljon ja liikkuminen oli vaikeaa, kojuja ei ollut kuin muutama ja jonot olivat järjettömän pitkiä. Päätimme aloittaa suolaisen syömisellä ja sen jälkeen maistella muutamia mansikkaleivonnaisia, mistä kaikki niin kovasti hehkuttivat. Mansikkaleivokset olivat erittäin herkullisia! Viivyimme tapahtuma-alueella vain hieman alle kaksi tuntia kunnes olimme täynnä väenpaljoutta ja varpailleastumisia. Lähdimme kävelemään takaisin kohti bussipysäkkiä ja matkalla kävimme vilkaisemassa Hagratin temppelin. Sisäänpääsy oli maksullinen joten tyydyimme siihen mitä aitojen ulkopuolilta näimme ja jatkoimme matkaa kohti kämppiä. Onnekseni minun ei tarvinnut enää palata Vallettan kautta, vaan paluubussimme pudotti minut kyydistä Mater deissa ja minun ei tarvinnut kävellä kuin kymmenisen minuuttia kämpille.

Kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen näihin kolmannen viikon kolmeen viimeiseen päivään!