Heippa!
Niin vaan se työviikko taas vierähti! Aloitan melkein joka kirjoituksen tämän saman hokemisella, mutta hei oikeasti, mihin nämä päivät oikein vierähtää?! Kohta tulee täyteen ensimmäinen kuukausi täällä ja vaikka aluksi tuntuikin, että aika vain matelee, niin nyt tuntuu, että koko tämä kuukausi on mennyt ihan liian nopeasti. Tottakai ikävä Suomeen on päivä päivältä mielettömämpi ja odotan kuin kuuta nousevaa sitä, kun näkee taas kaikki rakkaat, mutta silti!
Tänään oli, yllätys yllätys, mukava työpäivä! Olimme Patrickin kanssa yläkerrassa valvomossa ja teimme jälleen samoja asioita, kuin edellisinäkin päivinä. Ainoa uusi juttu oli, erään uuden työntekijän tietojen syöttäminen tietokantoihin. Ennen ruokatuntiakaan saimme myös uniformut! Voi että sitä tunnetta, kun sai pukea työvaatteet päälle. Tuli oikeasti sellainen tunne, että työ jota tulemme tekemään on arvokasta. Ja niinhän se onkin, vaikkei moni sitä tajuakaan. Vartijat ovat itsestäänselvyyttä niin täällä, kuin Suomessakin. Mutta mitäpä jos meitä ei olisikaan? Tuskin olisi turvallisuudentunnekaan niin vahvasti läsnä ihmisten arjessa.
Ruokatunnilla kävimme jälleen kerran vakiopaikassamme. Söin tälläkertaa pasta carbonaraa ja donitsin!
Huomenna Popeye Villageen (Kipparikallen kylä)! :-)
Kyllä tämä päällä kehtaa työtä tehdä!
Suomesta ei ihan tätä kaikkea saisi neljällä eurolla!
No niin, nyt näyttää viralliselta! Toivottavasti pääset viikolla sitten myös uniformun muikaisiin töihin :)
VastaaPoista-Ilona