Vartijan kurssi Maltalla 29.-30.4.2015

Paasimme osallistumaan paikalliselle vartijan kurssille, jonka tyopaikkamme jarjesti. Kurssi kesti yhteensa 11 tuntia kahtena eri paivana, sisaltaen yhden puolen tunnin ruokatauon, seka kaksi noin kymmenen minuutin taukoa. Kurssin ydinsisaltona olivat; vartijan toiminta, ensiapu, paloturvallisuus, riskienhallinta, onnettomuuksien ennaltaehkaisy seka paikallinen lainsaadanto koskien vartijoita. Sisalto oli siis lahes samaa, kuin mita me olemme opiskelleet Suomessa, mutta erittain ytimekkaasti ja vain paakohdat lapi kayden.

Aivan ensimmaisilla tunneilla kavimme lapi vartijan toimintaa, seka onnettomuuksien ennaltaehkaisya. Opettajan kerronta tapahtui pitkalti esimerkkien avulla.

Suurimpana huomiona, mita vartijan toiminnan toteuttamisesta meille kerrottiin olivat;

-       Huomioi oman tyopaikkasi sinulle aiheuttamat haitat; esim. Melu

-       Ala jata kohdettasi hetkeksikaan vartioimatta, silla lyhyenkin ajan sisalla voi sattua ja tapahtua paljon

-       Muista nayttaa asialliselta

-       Ole rauhallinen

-       Tarkkaile ymparistoa

-       Toimi erityisen tarkkaavaisesti ja varovaisesti, jos asiakkaasi on;

o   Raskaana oleva nainen

o   Alle 18 vuotias, lapsi

o   Yli 60 vuotias, vanhus

Silla edellamainitut asiakasryhmat voivat kayttaytya ‘poikkeuksellisesti’.

-       Ota ihmisten erilaisuus huomioon tyossasi, kun olet vuorovaikutuksessa jonkun henkilon kanssa, mutta ala tietenkaan rasistisesti

-       Raportoi seuraavaan vuoroon saapuvalle henkilolle mahdollisista poikkeavuuksista ja mahdollisista tapahtumista

Mieleenpainuvin esimerkki, jonka kuulimme oli tamanlainen: Henkilo toimii paikallisvartijana eraassa museokohteessa. Jokainen tyopaiva noudattaa lahes samanlaista kaavaa, eika ongelmia juurikaan esiinny. Eraana paivana hanen mennessaan toihin, on kohteen viereen aloitettu rakentamaan uutta taloa. Paivat jatkuvat edelleen samaa kaavaa noudattaen, mutta nyt niin, etta han joka aamu tervehtii erasta rakennustyomaalla tyoskentelevaa henkiloa. Tervehtimisen lisaksi he vaihtavat silloin talloin myos kuulumisia. Vartija alkaa pitaa henkilosta ja luottamaan tahan. Eraana paivana rakennustyomaanmies kuitenkin kayttaytyy kummallisesti ja loppupaivasta purkaa aggressiotaan vartijaan ja heidan valilleen syntyy uhkaava tilanne, jossa vartija on vaarassa loukkaantua.

Esimerkin viestina, oli tuoda meille esille, kuinka kehenkaan ei koskaan saa luottaa liikaa, toimiessaan vartijana. Ymparistoa pitaa tarkkailla koko ajan ja pistaa merkille mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa omaan kohteeseen. Tietenkin pitaa olla ystavallinen ja asiakaspalveluhenkinen, mutta koska et voi koskaan tietaa, mita asiakkaan yksityiselamassa on meneillaan, ala koskaan luota kehenkaan. Pitaa ajatella itseaan ensin ja olla varovainen.

Kylla vain, esimerkki ja sen esille tuoma viesti ovat tietenkin tarkeita muistaa toimiessaan vartijana, mutta tassa vaiheessa mieleeni nousi kysymys, etta pitaisiko kurssilaisia sitten opettaa myos esimerkiksi puhuttelemaan oikein ja valistaa enemman miten minkakinlaisessa tilanteessa kannattaa toimia. Asia kuitenkin jatettiin kurssilla sikseen ja jatkettiin seuraavaan aiheeseen.

Kurssiopettaja kertoi meille, etta noin 90% maailmalla tapahtuvista onnettomuuksista ovat ihmisten aiheuttamia ja liittyvat usein huolimattomuuteen. Tasta nousikin sitten esille seuraava aihe; riskienhallinta tyossa ja onnettomuuksien ennaltaehkaisy.

Taman aiheen kohdalla, esille tuotiin jalleen esimerkki, jossa kahvilassa oli syttynyt tulipalo, mutta ihmiset eivat paasseet pakenemaan merkittyja hatauloskayntireitteja pitkin, silla hatauloskaynneilla oli esteita.

Taman esimerkin tarkoituksena oli muistuttaa, kuinka erityisen tarkeaa onnettomuuksien ennaltaehkaisyssa ja jo tapahtuneiden onnettomuuksien seurausten pienentamisessa on, etta asiat toimivat niinkuin niiden on suunniteltukin toimivan. Eli tassa tapauksessa henkilovahingot olisivat olleet varmasti paljon pienemmat, jos hatauloskaynnit olisivat olleet esteettomia. Taman esimerkin avulla opettaja varmisti, etta tyoskennellessamme kohteissa muistamme pistaa merkille myos taman asian ja korjata, jos epakohtia loytyy. Puhuimme myos palokuormasta.

Tyoergonomia oli myos aihe, joka nousi pienesti esille aina silloin talloin ja puhuimme myos miten erilaisia vartiointikohteet voivat olla, seka taukojen pituuksista.

Seuravaaksi opettaja piirsi taululle kuvan ja jakoi meidat kolmeen ryhmaan. Jokaisen ryhman tuli pohtia, mita turvallisuusasioita tulee ottaa huomioon, kun kirkon eteen perustetaan rakennustyomaa.

Ryhmatehtavan toteuttaminen meidan ryhmamme osalta oli hieman hankalaa, silla moni muukin kurssilainen oli muualta maailmasta, eika kenenkaan meidan englanninkielen taito ollut mita parhainta. Saimme kuitenkin pohdittua jonkinnakoisia vastauksia ja turvallisuusasioita, joita tulisi mielestamme huomioida olivat;

-       Liikenteen huomiointi, liikennejarjestelyt

-       Ihmisten turvallisuus, erikoisryhmien huomiointi

-       Kirkon hatauloskaynnit

-       Valaistus

-       Mahdolliset merkit/kyltit/opasteet

-       Luvat

-       Tapaamiset ihmisten ja asukkaiden kanssa ennen toiden aloittamista

-       Mahdollinen vartioinnin jarjestaminen

-       Ihmisten tyoaikojen huomiointi, kirkon palvelukset, liikenneruuhkat jne.

Vaikka rakennustyomaan perustaminen kyseiseen paikkaan kuulostaakin siis sinaansa pienelta asialta, taytyy siinakin ottaa huomioon paljon erilaisia asioita, jotta ihmisten turvallisuus saadaan edelleenkin pysymaan samalla tasolla, kuin se on enenn rakennustyomaatakin ollut. Jos olisin pohtinut itse  asioita ja ensinnakin ymmartanyt tehtavanannon heti oikein, olisin varmasti saanut paljon enemman vastauksia. Mutta tassa taas nousi esille tama kielitaidottomuuden rajoittavuus.

Seuraavana aiheenamme oli lainsaadanto. Lainsaadantoon liittyvat asiat olivat ehka kaikkein vaikeimpia ymmartaa, silla vaikeita sanoja oli paljon. Mutta sen kaiken mita ymmarsin, kirjoitin muistiin.

Ensin meille kerrottin eri kohteissa toimimisen nakymista palkoissa. Jos toimit tyontekijana vartiointifirmalle, ja tyoskentelet esimerkiksi hotellissa, on palkkasi pienempi, kuin jos olisit hotellin ’’sisainen, oma vartija’’. Maltalla on siis mahdollista, etta esimerkiksi juuri hotelli palkkaa yhden vartijan itselleen, jos nyt oikein ymmarsin, mutta muuten vartijantyot tulee aina tehda vartiointifirmassa, tai muuten tyonteko on laitonta.

Opettaja kertoi myos sosiaalisen median vaikutusta tyontekijoiden valinnassa ja muistutteli, etta kannattaa miettia aina kahteen kertaan mita internettiin julkaisee (kuvat, kirjoitukset, kommentit, kayttaytyminen yleensakin), silla se mita sinne laitat et valttamatta koskaan saa kokonaan enaa pois ja yritysten tyontekijavalinnoista vastaavat henkilot tutkivat nykyaan tyontekijoidensa kayttaytymista myos sosiaalisessa mediassa. Kenenkaan kuvaa ei myoskaan saa julkaista missaan, jos henkilo on tunnistettavissa, ilman henkilon lupaa.

Vartijan tehtava paikallisen lainsaadannon mukaan on lyhyesti sanottuna: ’’Protection of people and properties.’’ Eli suomennettuna: ’’Ihmisten ja omaisuuden suojaaminen.’’ Tama on siis lyhytkaisyydessaan sama kuin meilla Suomessakin. Vartijan tehtavista puhuttaessa, esille tuodut ja painotettavimmat asiat ovat kuitenkin mielestani erilaisia kuin Suomessa.

Vartijan toita ei missaan nimessa saa tehda taalla, jos on vasynyt tai kipea, silla tyo vaatii keskittymista koko ajan, ja jos tata laiminlyo, laiminlyo myos samalla oman ja muiden ihmisten turvallisuutta.

Puhuimme myos hieman vartijoiden oikeuksista taalla, mutta oikeastaan ainoa, mita esille nousi oli niinsanottu kiinniottamisen oikeus ja minkalaisissa tilanteissa ja miten sita saa toteuttaa. Kavimme saman esimerkin lapi, minka olen kuullut myos Suomessa oppitunneillamme. Eli; jos katsot valvontakameroita ostoskeskuksessa ja asiakas sujauttaa jotain taskuunsa, saatko epailla hanta varastamisesta ja ottaa hanet kiinni, ennenkuin han on ohittanut kassalinjat. Vastaus oli sama, kuin Suomessakin. Et, silla han ei ole viela syyllistynyt mihinkaan ennenkuin on ohittanut kassalinjat maksamatta tuotetta.

Laukkuihin, reppuihin, kasseihin tms. Ei myoskaan vartija saa koskea taalla. Asiakas voi halutessaan nayttaa kantamuksensa sisallon vartijan sita pyytaessa, mutta vartija ei saa koskea tavaroihin.

Ongelmatilanteissa tulee aina halyttaa paikalle poliisit soittamalla hatanumeroon 112 ja muistaa pistaa mahdollisen kohdehenkilon tuntomerkit silmalle; pituus, hiustenvari, silmalasit, vaatteet, mahdollisesti auton rekisterinumero jne.

Tarkea asia minka kavimme myos lapi ja mika on tottakai samanlailla myos meilla Suomessa niin, vartija ei myoskaan Maltalla saa syrjia tai laiminlyoda asiakasta ottaen huomioon asiakkaan;

-       Etniset taustat

-       Seksuaalinen suuntautuminen

-       Sukupuoli

-       Uskonnollinen vakaumus

-       Mahdollinen vammaisuus

-       Jne.

Puhuimme myos ihmisten intiimietaisyydesta, sen kulttuurillisista eroista ja tilanteista, joissa on pakko koskettaa asiakasta, niin mika sitten on turvallisin paikka koskettaa asiakasta, esimerkiksi jos han ei kuule vartijaa, mutta hanen huomionsa taytyy saada. Vastaus oli olkapaa.

Aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen ei pahemmin neuvoja annettu, eika asiasta kovin paljon  puhuttu. Neuvot olivat lyhyita ja ytimekkaita;

-       Fight or escape (Taistele tai pakene)

-       Pysy rauhallisena

-       Ala kayta lempinimia puhutellessa asiakasta (vaan mam/sir)

-       Ala ole anteeksipyyteleva

-       Ole asiallinen mutta jamakka

-       Muista auktoriteetin sailytys seka aanenkaytto

Jos meita Suomessakin valmisteltaisiin uhkaaviin tilanteisiin vain tallaiset samat kymmenen minuuttia ja kirjoitettaisiin taululle nainkin suppeat ohjeet, niin olisimme aika pulassa.

Maltalla vartijankoulutuskertaus tulee kayda vuosittain ja ennenkuin vanha menee umpeen.

Jokaisella vartiointifirmalla on jokaisella kohteella myos omat lokikirjansa, joihin tulee tyovuoron aikana kirjoittaa pienta raporttia vuoron aikaisista tapahtumista, tai vaikkei olisikaan tapahtunut mitaan, seka tietenkin vuorossa esille tulleet epakohdat ja poikkeavuudet. Mahdollisista epakohdista tulee myos ilmoittaa valittomasti eteenpain, jotta epakohdat saadaan korjatuiksi. Tyovuoroihin tulee myos aina saapua ajoissa ja mielellaan myos hieman ennenkin. Myohastelya ei myoskaan Maltalla katsota hyvalla.

Vartijoiden tulee myos opetella ulkoa ’’puhelinaakkoset ’’, jotta tarvittaessa viesti saadaan tarkoin eteenpain myos puhelimitse tms, eika viestin tavoittavuus jaa kiinni epaselvyyksista.

Piirivartioinnista puhuimme hyvin vahan. Kavimme lapi vain piirivartijan paasaantoisen tarkoituksen ja se oli; turvallisuuden tunteen lisaaminen, tulipalojen ennaltaehkaisy ja muiden onnettomuuksien ennaltaehkaisy kohteissa.

Seuraavana ja viimeisena ydinaiheenamme oli paloturvallisuus. Ensimmaiseksi kavimme lapi yksinkertaisesti, sita etta mika se tulipalo nyt onkaan ja mitka ovat palon syttymisen edellytykset, eli; happi, lampo ja polttoaine, eli palava aines.

Palonedellytyksien jalkeen juttelimme erilaisista tulipaloista ja siita, etta miten mikakin palo on sammutettavissa ja mista voi tietaa miten lahtea sammuttamaan. Eri sysista johtuvat palot haisevat useimmiten erilaisilta joten jo hajustakin voi paatella onko kyseessa esimerkisi rasvapalo. Tarkein nyrkkisaanto paloa sammutettaessa on tietenkin poistaa jokin palonedellytyksista, eli;

-       Lampo à kylmettaminen

-       Happi à tukahduttaminen

-       Palava aines à palavan aineen poistaminen

Kavimme myos lapi alkusammutuskalustoa ja pohdimme mika mistakin kalustosta sopii parhaiten minkakin palon sammuttamiseen.

Maltalla kaikkein yleisimpia tulipaloja opettajan mukaan ovat kaasupalot, silla lahes poikkeuksetta joka kodissa on kaasuhella. Maltalla ihmiset eivat myoskaan ole ollenkaan niin tietoisia tulipaloista, niiden sammuttamisesta taikka mahdollisista tulipalonriskeja lisaavista tavoista, esineista ja asioista, silla paloturvallisuudesta ei puhuta tarpeeksi. Opettaja kertoi meille paljon erilaisia paloturvallisuusriskeja ja miten niita voi ennaltaehkaista arkielamassa. Kuten, esimerkiksi sahkopeitot ovat hanen mielestaan paloturvallisuusriski ja lammityslaitteiden kanssa on oltava varovainen.

Ohjeet tulipalon sattuessa;

-       Pelasta

-       Alkusammutus mahdollisuuksien mukaan (oma turvallisuus ensisijaista!)

-       Ala leiki sankaria

-       Halyta apua

Muita paloturvallisuuteen liittyvia asioita, joista puhuimme oli alkusammutuskaluston maara-aikaistarkaistukset. Jos huomaa alkusammutuskaluston viimeisimmasta tarkastuksesta olevan liian kauan aikaa, tyoskennellessaan jossain kohteessa vartijana, tulee asiasta tiedottaa valittomasti eteenpain. Jokaisen pitaa myos mahdollisuuksien mukaan pitaa omalta osaltaan huoli, etta poistumistiet kohteessa ovat avoinna ja poistumistiemerkinnat ovat asianmukaiset.

Viimeisena mutta, ei vahaisimpana puhuimme paloilmoitinjarjestelmista ja paloilmoitinkeskuksista, jotka ovat Maltalla lakisaateisesti pakollisia, esimerkiksi hotelleissa ja ravintoloissa. Puhuimme mita jarjestelma voi pitaa sisallaan ja kuinka keskuslaitetta kaytetaan. Sisalto oli niilta osin, mita itse ymmarsin lahes samaa kuin Suomessa, kuten myos toimintakin. 

Mielestani kurssi oli erittain mielenkiintoinen. Oli hienoa paasta kunnolla tutustumaan teoreettisesti vartijoiden asemaan ja tyon sisaltoon, seka nakemaan mita vartijan kurssi taalla pitaa sisallaan. Hieman kylla kauhistuttaa ajatus, miten kurssilaiset parjaavat tyossa, silla olihan kurssi sinaansa aika suppea, vaikka sisalsikin monta eri osa-aluetta. Tama oli myos ensimmainen kertani, kun osallistuin opetukseen, joka toteutettiin eri kielella, kuin aidinkieleni. Keskittymista siis vaadittiin jatkuvasti, jotta ymmarsi mista puhuttiin. Paljon oli varmasti asiaa, mika meni ohi korvien kielitaidon puutteen takia, mutta paljon sain irtikin. Moni asia oli samanlailla, kuin meilla Suomessa, mutta moni asia oli erilaista. Osa asioista oli minulle myos tuttua jo ennestaan, ottaen huomioon mita olemme tassa nyt kolme vuotta opiskelleet, mutta eihan kertaus koskaan ole pahasta. Olen erittain kiitollinen, etta saimme osallistua kurssille, koska se kuitenkin opetti paljon kulttuurien valisista eroista, seka maakohtaisista eroista ja oli hauska vertailla opetettavia asioita jo meille opetettuihin malleihin. Olen erittain tyytyvainen naihin kahteen paivaan. 

Joka päivä jotain uutta

Hei!

Ihan näin heti alkuun varoituksen sana siitä, että vaikka joka päivä onkin aina jotain pientä uutta oppinut niin tämän päivän kirjoituksesta ei kovin pitkä tule.

Olin tänään jälleen toimistolla, alhaalla Paulan kanssa. Teimme samoja paperihommia, mitä muinakin viimepäivänä ja juttelimme jopa toisillemmekin englantia! Oli hyvä "nyrkkisääntö" minkä meistä eniten vastuuta kantava nainen antoi jo ensimmäisellä viikolla; "Puhukaa englantia täällä toimistolla myös toisillenne, jotta kielitaitonne harjaantuu entistä enemmän." Siitä olemmekin yrittäneet pitää kiinni ja juttelemme suomea vain tauoilla taikka jos toinen ei ymmärrä, mutta toinen ymmärtää (niin selventäminen). Hieman ennen ruokatuntia menin hetkeksi vastaanottotiskille alakertaan. Ruokatauon jälkeen oli Paulan vuoro. Palasin ruokkiksen jälkeen ylös ja jatkoin samojen asioiden tekemistä, kuin mitä aamulla. Hieman myöhemmin iltapäivällä nainen kysyi minulta haluaisinko lähteä hänen kanssaan käymään Lidlissä ostamassa tarvittavia tavaroita toimistolle ja tietenkin jos kotiin tarvitsee jotain. No mikä jottei! Ja niinpä lähdimme. Sain samalla tehtyä edulliset ostokset myös itselleni ja nyt on taas ruokaa joksikin aikaa. Paluumatkalla juutuimme liikenneruuhkaan ja kello alkoikin jo lähennellä viittä, joten hän ystävällisesti heitti minut kotiovelle saakka. Mukava päivä, jälleen kerran! Ja jos nyt pitäisi todeta mitä uutta opin, niin mieleen painui Lidlin vartijan toimintamalli kun "varashälyttimet" ovilla piippailivat meidän kohdallamme. Hän saapui luoksemme kylmän rauhallisesti, ystävällisesti hymyillen ja aloimme yhdessä käymään tavaroita läpi mikä niistä aiheutti hälytyksen. Hälytyksen aiheuttaneen tuotteen löydyttyä pääsimme jatkamaan matkaa ja vartija toivotti meille hyvät päivän jatkot!

Huomenna ja torstaina osallistumme toimistolla paikalliselle vartijan kurssille! Osallistumme oppitunneille ja lupasin Pertille kirjottaa siitä jonkunnäköisen raportin tänne blogiin! Joten palaillaan pian!

Ps. Taisin hieman valehdella kirjoituksen alussa, sillä eihän tämä nyt hurjan lyhyeksi jäänytkään...

Viikonloppu ja maanantai!

Heippa!

Nyt ollaan sitten tosiaan puolet ajasta täällä jo oltu. Ja pakko kyllä myöntää, että pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tämä on vastannut minun odotuksiani. Ja tällä tarkoitan nyt ensisijaisesti kokemuksen rikkautta, kielitaidon paranemista, työpaikkaa, työpäiviä sekä vapaa-aikaa. Kielitaidon lisäksi olen ihan varmasti oppinut lisää itsenäistymisestä, ongelmien ratkaisusta (vaikka yhteinen kieli onkin vain tämä rallienglanti!), päätösten tekemisestä, sekä yksinkertaisesti ennen niin itsestäänselvyydeltä tuntuvien asioiden arvostamisesta! Kaikkein eniten näistä pienistä "itsestäänselvyyksistä" tosiaan ikävä on toimivia vessoja, suihkua, suomalaista kahvia, mikroa, suomalaisia tv-ohjelmia, sitä että minun tavarat ja ruoat tosiaan ovat vain minun ja mikä parhainta, omaa rauhaa! Onhan tämäkin opettavainen kokemus asua kymmenen muun ja täysin vieraan ihmisen kanssa saman katon alla. 

Ennen kuin selostan viikonlopun tapahtumia ajattelin kuitenkin kirjoittaa tästä päivästä. Eli, tänään en enää ollutkaan yläkerrassa, valvomossa vaan pääsin Paulan kanssa alakertaan. Teimme tänään taas ihan näitä perus toimistotöitä, mitä aina aikaisemminkin alakerrassa. Järjestelmämme poistuvien työntekijöiden papereita kasaan, lisäsimme nykyisten työntekijöiden kansioihin päivitettyjä papereita, kirjoitimme tietokoneella puhtaaksi muutaman työsopimuksen, sekä syötimme jälleen työntekijöiden perustietoja tietokantoihin. Työtehtävät ehkä kuulostavat tylsiltä, mutta minä oikeasti tykkään tehdä tällaista työtä! Aika kuluu ihan hirveän joutuisasti ja kun työkavereritkin ovat mitä parhaimpia niin mikäs sen parempaa? Kahviakin saa juoda niin paljon kuin haluaa. On myös hauska huomata kuinka olen oppinut myös työntekijöiden nimiä jo ulkoa, ne mitkä ensimmäisinä päivinä tuntuivat mahdottomilta lausua ovat nyt ihan peruskauraa, jopa minulle! 

Tämän päivän jälkkäri lounaalla! 

Seuraavana olisi vuorossa vähän kertomusta viikonlopusta. Lauantaina mentiin tosiaan sinne Popeye Villageen. Oli kyllä todella todella hauska ja värikäs paikka! Parhainta mielestäni oli ilmainen ajelu moottoriveneellä, sillä kuski näytti muutamia luolia siinä lähistöllä, koko meidän seurue pääsi saman veneen kyytiin ja ilma oli hyvä, lukuunottamatta kovaa tuulta. Takaisin kohti rantaa mennessämme veneellä, kuski lisäsi vauhtia jo sellaisiin lukemiin, että vettä roiskui päälle eikä kastumiselta päästy välttymään. Ilmaisen veneajelun lisäksi lipulla sai ilmaiseksi myös postikortin ja aikuiset myös lasin viiniä. Hieman varauksella aluksi viiniin suhtauduin, mutta se oli yllättävän hyvää ja raikkaan makuista! Kipparikallen näyttelijä oli hieman pettymys, eihän hän muistuttanut Kallelta, kuin vain vaatteiltaan. Joka tapauksessa päivä oli mielettömän hauska ja mukava. Muut hieman arvostelivat kylää, mutta minun mielestä se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Kipparikalle

Kylästä

Pitäiskö tässä nyt sitten itkeä vai nauraa? 

Luola

Minigolfia!

Nimikin lyöty vieraskirjaan!

Seuraavaksi vähän vielä sunnuntaista. No niinkuin moni on meille kertonut, joka sunnuntaina on Marsaloxxissa suuret markkinat aamupäivällä. Niihin me sitten aamulla lähdettiin Paulan kanssa intoa puhkuen. Tavattiin Vallettassa ja otettiin sieltä bussi kohti markkinoita. Pääsimme vihdoin perille ja lähdimme kävelemään rantaa kohti. Ihmisiä oli paljon, mutta mitään markkinoita me ei ikinä löydetty. Kysyimme eräältä kioskin pitäjältä, että missä ne markkinat oikein ovat ja vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "No market today." Vai että sellasta. Palattiin sitten takaisin Vallettaan ja kulutamme siellä aikaa kierrellen ja katsellen hieman ympäristöä, kunnes otimme bussit takaisin kämpille! No jos sitä vaikka ensi sunnuntaina olisi parempi onni noiden markkinoiden kanssa! 

Kuva satamasta, Marsaloxx

Loppuun vielä viimeinen piristys! Eipä taida kauhean monella olla tällaista työkaveria toimistolla! Tässä meidän toimiston lemmikki; Cucu!

Friday.. Again?!

Heippa!

Niin vaan se työviikko taas vierähti! Aloitan melkein joka kirjoituksen tämän saman hokemisella, mutta hei oikeasti, mihin nämä päivät oikein vierähtää?! Kohta tulee täyteen ensimmäinen kuukausi täällä ja vaikka aluksi tuntuikin, että aika vain matelee, niin nyt tuntuu, että koko tämä kuukausi on mennyt ihan liian nopeasti. Tottakai ikävä Suomeen on päivä päivältä mielettömämpi ja odotan kuin kuuta nousevaa sitä, kun näkee taas kaikki rakkaat, mutta silti! 

Tänään oli, yllätys yllätys, mukava työpäivä! Olimme Patrickin kanssa yläkerrassa valvomossa ja teimme jälleen samoja asioita, kuin edellisinäkin päivinä. Ainoa uusi juttu oli, erään uuden työntekijän tietojen syöttäminen tietokantoihin. Ennen ruokatuntiakaan saimme myös uniformut! Voi että sitä tunnetta, kun sai pukea työvaatteet päälle. Tuli oikeasti sellainen tunne, että työ jota tulemme tekemään on arvokasta. Ja niinhän se onkin, vaikkei moni sitä tajuakaan. Vartijat ovat itsestäänselvyyttä niin täällä, kuin Suomessakin. Mutta mitäpä jos meitä ei olisikaan? Tuskin olisi turvallisuudentunnekaan niin vahvasti läsnä ihmisten arjessa. 

Ruokatunnilla kävimme jälleen kerran vakiopaikassamme. Söin tälläkertaa pasta carbonaraa ja donitsin! 

Huomenna Popeye Villageen (Kipparikallen kylä)! :-)

Kyllä tämä päällä kehtaa työtä tehdä! 

Suomesta ei ihan tätä kaikkea saisi neljällä eurolla!

Thursday

Heippa!

Tänään melkein kaikki työntekijät olivat hieman myöhässä, sillä aamuruuhka oli jotain aivan järkyttävää! Minä olin kuitenkin ajoissa, sillä minun ei tosiaan tarvitse kulkea töihin julkisilla kulkuneuvoilla tai millään muutenkaan. Kävellen on nopeinta ja helpointa mennä töihin! Olimme tänään Patrickin kanssa jälleen yläkerrassa ja tänään meillä oli jopa töitä mitä tehdäkin! Patrick opetti minulle, kuinka työntekijöiden tulevan viikon työvuorot siirretään paperilta tietokoneen tietokantoihin. Teimme tätä sitten aina kun saimme papereita tehtäväksi. Muuten laitoimme koneelle jälleen lomapäiviä. Aika kuluu ihan hirveän nopeasti töissä! Ruokatunnilla kävimme jälleen kerran vakkaripaikassamme.

Tänään on minun siivousvuoroni kämpillä... Sen jälkeen olisi tarkoitus laittaa ruokaa! Eli peruspäivä.

Tässä muutama kuva tältä viikolta.

Erilainen päivä

Moikka!

Aloitetaan tiistaista. Eilen pääsin vihdosta viimein yläkertaan. Patrick ehti näyttää minulle kaksi kertaa miten tietokoneen tietokantaan syötetään työntekijöiden lomapäivät ja sitten eräs työntekijä sanoi, että jos haluan voin lähteä hänen mukaansa. Tehtävänämme oli käydä paikanpäällä eri kohteissa ja etsiä kohteiden vartijat, tarkastaa onko heillä oikeanmukaiser uniformut päällä ja muutenkin. Kävimme todella monessa eri kohteessa ja matkalla juttelimme niitä näitä. Oli todella mahtavaa päästä näkemään toimintaa käytännössä ja mitä kohteiden nimien takana oikeasti oli. Kulutimme kaiken kaikkiaan aikaa tähän noin viisi tuntia. Hieman kyllä hirvitti olla kyydissä koska niinkuin olen jo monesti kertonut, liikenne täällä on kaaoottinen! Mutta hyvinhän se meni. Korjattavaakaan vartijoiden asuista ei pahemmin löytynyt. Uskon, että kielitaitonikin sai lisää tulta alleen jälleen kerran. Tulipahan nähtyä maisemia samalla! Kävimme syömässä eräässä pastizzeriassa ruokatauolla ja ruoka oli mitä parhainta! Ihan mielettömän mielenkiintoinen ja mukava päivä!

Tänään en tehnyt toimistolla oikeastaan mitään ihmeellistä. Laitoimme koneelle muutaman työntekijän lomapäivän taas ja teimme muutamia muita paperitöitä. Pääasiassa päivä kului kuitenkin yläkerrassa kameroita katsoen, sekä yläkerran työntekijöiden töitä sivusta seuraillessa. Mukava päivä tämäkin, vaikkei töitä paljon ollutkaan!

Leikkaa, liimaa, revi

Hei!

Otsikko kertookin jo tämän päivän päätoimiset tehtäväni. Tänään minun piti alunperin olla Patrickin kanssa vihdoin yläkerrassa, valvomassa, mutta koska yläkerran koneet olivat kaatuneet jouduimme taas kerrosta alemmas. Työtehtäviin kuului tänään vanhojen lokikirjojen merkitseminen kohteiden nimillä ja lokikirjojen käyttöajoilla. Kansioiden järjesteleminen oli myös yksi tehtävistä, sekä vanhojen arkistoitujen papereiden läpi käyminen ja repiminen! Vaikka tehtävät kuulostavat vähintäänkin tylsiltä niin itseasiassa ne olivat ihan mukavia siinä samalla rallienglantia puhuen. Ainakin sitä oppii paremmin jos ei muuta! Aika kului joutuisasti ja pian olikin taas kahdeksan tuntia pulkassa!

Huomenna sitten pääsemme yläkertaan, sillä koneet on nyt korjattu. Huomista siis odotellessa!

Huomiseen ! :)

PeLaSu

Heipsis!

Yksi, kaksi, kolme viikkoa!

Perjantai oli töiden kannalta jotenkin todella rento päivä. Olin yksin alakerrassa, sillä Pauli oli kipeä. Teimme naisen kanssa muutamia paperitöitä yhdessä, mutta pääasiassa päiväni koostui siitä, että seurailin sivusta mitä hän teki ja ehkä hieman autoin esimerkiksi nimien luettelemisessa jotta valmista tuli nopeammin. Pidimme silloin tällöin taukoja ja juttelin paljon myös muiden työntekijöiden kanssa. Hieman kyllä, pakko myöntää, minulla oli jopa tylsää töiden vähäisyyden takia. Olen nyt jo tottunut tekemään koko ajan jotain ja useat tauot vain alkoivat puuduttamaan. Onneksi joka tapauksessa päivä meni nopeasti ja pian pääsemmekin taas vapaalle. Viikonloppu edessä. Suunnitelmissa oli mennä ainakin sunnuntaina mansikkafestareille.

Lauantaista ei pahemmin kerrottavaa ole sillä kulutin sen vain oleiluun kämpillä. Vaihdoin kuulumisia perheen ja ystävien kanssa, sekä surffailin netissä ja katselin ohjelmia. Ei siis mitään sen ihmeellisempää, kuin mitä Suomessakaan ehkä tekisin.

Tänään, sunnuntaina oli paljon puhutut mansikkafestarit, joita myös työpaikalla paljon meille kehuttiin! Sovimme Paulan ja Patrickin kanssa, että tapaisimme aamulla yhdeksän aikaan Vallettassa, josta sitten yhdessä ottaisimme bussin kohti festareita. Bussi oli aivan täynnä. Minua hieman ahdistaa tuollaiset ruuhkabussit, mutta onneksemme me pääsimme istumapaikoille! Onhan se turvallisempaakin, kun liikenne täällä on mitä on. Bussimatka kesti about tunnin. Perille päästyämme kävelimme tapahtuma-alueelle. Mansikkafestarit eivät ihan kuitenkaan vastanneet odotuksiamme. Ihmisiä oli paikanpäällä todella paljon ja liikkuminen oli vaikeaa, kojuja ei ollut kuin muutama ja jonot olivat järjettömän pitkiä. Päätimme aloittaa suolaisen syömisellä ja sen jälkeen maistella muutamia mansikkaleivonnaisia, mistä kaikki niin kovasti hehkuttivat. Mansikkaleivokset olivat erittäin herkullisia! Viivyimme tapahtuma-alueella vain hieman alle kaksi tuntia kunnes olimme täynnä väenpaljoutta ja varpailleastumisia. Lähdimme kävelemään takaisin kohti bussipysäkkiä ja matkalla kävimme vilkaisemassa Hagratin temppelin. Sisäänpääsy oli maksullinen joten tyydyimme siihen mitä aitojen ulkopuolilta näimme ja jatkoimme matkaa kohti kämppiä. Onnekseni minun ei tarvinnut enää palata Vallettan kautta, vaan paluubussimme pudotti minut kyydistä Mater deissa ja minun ei tarvinnut kävellä kuin kymmenisen minuuttia kämpille.

Kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen näihin kolmannen viikon kolmeen viimeiseen päivään!

Museo, temppeli, katakombi, museo....

Hei!

Kuten otsikostakin ehkä voi arvata teimme tänään samaa kuin eilenkin. Molemmat, minä ja Pauli saimme omat tietokoneet ja jälleen kerran paksut pinot eri kohteiden työntekijöiden tehtyjä työtunteja. Ja siitä sitten vain taas lyömään kohteiden nimiä, työntekijöiden nimiä ja tehtyjä työtunteja excel taulukkoon. Tänään se sujui jo paljon helpommin ja nopeammin kuin eilen! Tottakai kun aivoihin on pikkuhiljaa alkanut iskostumaan kohteiden nimet ja joitakin työntekijöidenkin nimiä. Täällä Maltalla todella monella on sama nimi! Tunnistamiseen käytetään virallisissa papereissa oman nimen lisäksi isän nimeä. Aika jännä. Pauli oli paljon nopeampi kuin minä oman pinonsa kanssa ja palkaksi hyvästä työstä hän sai uuden pinon!... Kun minä sain omani valmiiksi, autoin Paulia.

Pidän oikeasti todella paljon työpaikastamme! Aika kuluu nopeasti sillä tekemistä on paljon ja kaikki ihmiset ovat erittäin mukavia!

Excel taulukko

Heippa!

Ihan nain aluksi taas pahoittelut a ja o kirjainten olemattomista pilkuista.

Tanaan on ollut jotenkin todella puuduttava paiva. Saimme heti aamulla Paulin kanssa paksut niput papereita neniemme eteen ja tehtavana oli ruveta tayttamaan tietoja excel taulukkoon. Minulle annettiin helmikuun paperit ja Paulille ilmeiseti tammikuun. Tehtavana oli siis vertailla tyontekijoiden tayttamia tietoja toiseen paperiin, joka meille annettiin ja niiden mukaan tayttaa tyotunnit excel taulukkoon. Lopuksi kaikki tunnit tuli laskea yhteen. Tama tehtiin jokaisen henkilon kohdalla erikseen. Itseasiassa se oli aluksi mielestani hyvinkin hauskaa ja aikaa vievaa hommaa, mutta loppupaivasta rupesi jo vasyttamaan ihan hirveasti. Teimme kyseista tyota siis koko paivan, mutta sain omani valmiiksi hieman ennen neljaa. Taman jalkeen minun taytyi taas menna alakertaan vastaanottotiskille, kunnes se suljetaan.

Eipa tasta paivasta siis toiden kannalta ole pahemmin kerrottavaa.

Englanninkielentaitoni on mielestani kehittynyt huimasti. Olemme olleet taalla vasta kohta muutaman viikon, mutta puheen tuottaminen on minulle paiva paivalta helpompaa, lisaksi olen oppinut ymmartamaan englantia paremmin oli kyse sitten kenesta tahansa puhumassa eri aksentilla. Vaikka vahvuutenanihan onkin ollut englanninkielessa nimenomaan sen ymmartaminen. Puhuminen on aina ollut vaikeinta, mutta taalla se tosiaan on jo kehittynyt paljon, ja toivottavasti kehittyy viela lisaa!

Loysimme tanaan ruokatunnilla uuden ruokapaikan. Se oli hieman aikaisempia kalliimpi, mutta ruoka oli sitakin parempaa, asiakaspalvelu ihan mielettoman hyvaa ja jopa hygieniaan oli kiinnitetty huomiota! Edelliset paikat hygienian ja asiakaspalvelun osalta ovat meinaan olleet vahan niin ja nain. Uskon etta tulemme jatkossa kaymaan edella mainitsemassani paikassa useammin! Paitsi no sitten tietenkin kun kentalle paasemme toihin niin se ei ole mahdollista, vaan mukaan pitaa varata omat evaat.

Toimistohommia

Hei!

Ollaan taas jo kohta alkuviikko painettu täysillä eteenpäin. Tänään on jo tiistai. Eilen oli maanantai ja sain kuulla että vielä ainakin tämän viikon vietän alakerrassa ja ensi viikolla mahdollisesti sitten pääsen yläkertaan, valvomoon. Ensi viikolla meitä ruvetaan pikkuhiljaa siirtämään myös kenttätöihin!

Eilen, eli maanantaina Patrick ja Pauli vaihtoivat paikkoja. Patrick meni Paulan opetettavaksi yläkertaan ja Pauli tuli minun kanssani alas. Sain tehtäväkseni näyttää Paulille miten työntekijöiden tiedot syötetään koneelle ja sitten meidän piti yhdessä syöttää lähes sadan henkilön tiedot. Olimme todella nopeita ja siinä se aika sitten kuluikin mukavasti. Loppupäivästä Pauli meni alas vastaanotolle ja minä jäin työstämään loppuja tietoja. Eilisestä kertyikin työaikaa sitten kahdeksan tuntia ja risat. Eilinen oli mukava päivä ja ilma ulkonakin oli mitä hienoin! Illalla teimme yhdessä muiden asukkaiden kanssa lettuja.

Tänään ei päivä alkanut mitä parhaimmalla tavalla, sillä kun olin menossa syömään aamupalaa huomasin että joku oli syönyt ruokiani ilman lupaani. Syyllinen ei tietenkään ole mitään myöntänyt... Harmittaa vain kun ei voi rehellisesti kysyä, että saako syödä jos niin paljon haluaa, vaan pitää varastaa. Eipä ollut eka kerta, monen muunkin ruokia on kadonnut jääkaapista. Se on tällaisen soluasunisen huonoimpia puolia. Täytyy vastedes säilyttää ruoat mitkä eivät tarvitse kylmää, omassa huoneessa. Aamupalan jälkeen lähdin töihin. Olin töissä ajoissa, niinkuin aina. Ihan aluksi näytin Paulille kuinka henkilötietokansiot järjestellään oikein. Niitä sitten muutaman järjesteltyämme meille annettiin eri tehtävät. Minun tuli selata uniformu kansiota ja listata erilliselle paperille kenellä työntekijöistä on mitäkin vaatteita käytössään ja paljonko niiden rahallinen arvo on yhteensä. Tuon tehtyäni pääsin tietokoneelle tekemään excel-taulukkoa työntekijöiden viime kuun tehdyistä työajoista ja tunneista. Olin aika ripeä tuossakin työssä ja loppupäivästä meninkin sitten taas vastaanotolle. Lajittelin palkkakuitteja kirjekuoriin ja suljin valmiit kuoret. Nyt nekin ovat valmiita lähetettäviksi. Patrick oli hetken auttamassa minua. Vastailin myös puhelimeen tarvittaessa ja ohjasin asiakkaita oikeiden henkilöiden luo. Pääsin myös luovuttamaan yhden uniformun eräälle herralle ja sain jopa allekirjoittaa siihen liittyvän paperin. Ja jälleen kerran oli kahdeksan tunnin päivä pulkassa.

Olen itseasiassa alkanut pitää toimistolla tehtävistä töistä ja voisin jopa nähdä itseni joskus jonkun toimiston työntekijänä, mutta tietenkin turvallisuusalalla. En enää janoa ihan niin paljon kentälle töihin, sillä pidän tästäkin hommasta ja maltan kyllä odottaa.

Perjantai ja viikonloppu! Sininen Laguuni!

Heipsis!

Niin se toinenkin viikko vain meni, todella nopea. Vaikea jotenkaan kuvitella, että siitä on nyt kaksi viikkoa kun tulimme tänne.

Perjantaina olin jälleen kerran toimistolla työskentelemässä sen erään naisen kanssa. Työpaikkamme vieressä oli markkinat perjantaina ja hän halusi ehdottomasti, että kävisimme tutustumassa paikallisiin markkinoihin. Niinpä menimme, minä, Patrick ja Paula. Kiertelimme markkina-alueen läpi ja mukaan tarttui, yllätys yllätys jälleen kerran tuliaisia ja vähän jotain minulle itsellenikin. Nyt on sitten valmistujaisia varten kengätkin ostettu! Täällä on kyllä paljon tavaraa mitkä ovat erittäin edullisia verrattuna Suomeen. Esimerkiksi ostamani kengät olisivat ihan varmasti Suomessa maksaneet 20 euroa, mutta täältä sain ne kympillä. Taikka laukku, jonka ostin maksoi vain viisi euroa! Suomessa se olisi maksanut ainakin 30 euroa! Ihan älytöntä. No onhan täällä ihmisten palkkauskin pienempi.

Markkinoiden jälkeen suuntasimme tietenkin takaisin töihin ja nainen pyysi minua hänen mukaansa hoitamaan asioita kaupungille. Lähdimme siis hoitamaan erinäisiä asioita. Tämän jälkeen palasimme toimistolle ja jatkoimme paperihommia. Hän juttelee minulle paljon ja kyselee erilaisia asioita minusta ja Suomesta, hän kertoi, että haluaa minun puhuvan paljon, jotta englanninkielen taitoni kehittyisi enemmän. Minullehan se sopii jos mikä! Töiden teko on mukavampaa kun voi jutella niitä näitä samalla ja tosiaankin se kehittää kielitaitoani.

Pääsimme jo neljältä, sillä olimme niin ahkeria työntekijöitä, jälleen kerran. Ainakin kuulemma!

Eilen oli lauantai ja lähdimme aamulla kohti sinistä laguunia. Löysimme erään edullisen turisteille tarkoitetun pienen risteilyaluksen Sliemasta, joka vei meijät siniselle laguunille ja toi takaisin vain 10 eurolla per henkilö.

Sininen laguuni oli se mitä odotin pääseväni näkemään Maltalla kaikkein eniten! Ja se kyllä vastasi odotuksiani, ihan mielettömän hieno paikka! Ja se vesi, ai että kuinka kauniin väristä. Kävimme tyttöjen kesken jopa uimassakin. Vesi oli kylläkin todella kylmää, mutta kyllä siellä nyt nopeasti kävi piipahtamassa. Meduusat minua pelottivat hieman, sillä näimme niitäkin todella paljon. Illan suussa olin sitten takaisin kämpillä ja eilinen oli kyllä paras päivä tähän mennessä, jos nyt tätä vapaa-aikaa mietitään!

Tänään tulin käymään poikien kämpillä ja suunnitelmissa olisi tehdä ruokaa yhdessä. Huomenna taas töihin.

Palaillaan ! :)

Torstai

Heippa!

Nyt ollaan jo torstaissa. Päivät menee ihan hurjan nopeasti nyt kun työt ovat alkaneet! Tänään oli erittäin mukava työpäivä. Työskentelin taas saman naisen kanssa kuin eilen. Pääsen yläkertaan varmaankin ensi viikolla, kun vaihdamme opiskelijoiden kesken työtehtäviä, jotta kaikki pääsevät kokeilemaan kaikkea. Minulle oli tuotu ´´oma´´ tietokone samaan huoneeseen naisen kanssa. Pääsin siis aluksi tekemään tietokoneella tärkeitä asiakirjoja. Se oli mielestäni erittäin mielenkiintoista! Tein niitä muutaman tunnin ja sitten minun täytyi taas järjestellä samoja asiakirjoja kuin edellisinäkin päivinä. Työnteko alkaa sujumaan minulta jo nopeammin ja paremmin. Pakko myöntää että olen tainnut jopa vähän tykästyä paperihommiin. Nainen jonka kanssa työskentelen on erittäin mukava! Kuuntelimme musiikkia samalla kun teimme töitä ja hän halusi kuunnella minun lempimusiikkiani ensiksi, eli Juha Tapiota. Se oli hauskaa. Ruokatunnilla kävimme, yllätys yllätys jälleen kerran kantakahvilassamme. Pääsin tänään jopa vartin aikaisemmin, koska olin kuulemma niin ahkera.

Illalla kävimme syömässä eräänlaisessa kanaravintolassa yhden tytön kanssa, joka asuu samassa asunnossa. Joissain paikoissa täällä ruoka on todella edullista, mutta joissain paikoissa saat maksaa itsesi kipeäksi. Tämä paikka oli kuitenkin edullinen ja sopi minun kukkarolleni hyvin. Huomenna työpäivä alkaa taas puoli yhdeksältä. Huomenna on jo perjantai! Sitten on taas viikonloppu!

Lauantaina ajattelimme mennä käymään sinisellä laguunilla Patrickin, Paulin ja eräiden suomalaisten tyttöjen kanssa, johon yksi päivä ihan sattumalta törmäsin ollessani ulkona asuntolaisteni kanssa! Juttelimme silloin niitä näitä, ihan kuin olisimme tunteneet pidempäänkin! Hekin ovat opiskelijoita ja ovat olleet täällä nyt jo jotain kuukauden. He kuitenkin lähtevät jo sunnuntaina.

Lauantaina pitäisi myös löytää posti jostakin, jotta saisin kortteja lähetettyä.

Eli lyhyesti: Hauskaa on ollut, niin töissä kuin vapaallakin ja alan pikkuhiljaa tottumaan tähän. Enää ei kaduta yhtään, että lähdin. Päinvastoin!

Huomiseen! :)

Keskiviikko

Hello!

Ihan nain aluksi pahoittelen ettei tassa kirjoituksessa ole a:lla eika o:lla pilkkuja. En tieda mita tama tablettini sekoilee... Mutta sitten asiaan, eli:

Huhhuh, nyt ollaan jo keskiviikossa! Paivat menevat hurjaa vauhtia. Tanaan oli kolmas tyopaivamme ja Paulakin aloitti meidan kanssamme tanaan.

Ensiksi puhun kuitenkin eilisesta, silla en ole viela siita kirjoittanut. Eilen tyoskentelin Patrickin kanssa lahes koko paivan. Olimme ylakerrassa eraan naisen apulaisina ja teimme paperitoita. Ensi alkuun laskeskelimme lahes parin tunnin ajan tyotunteja yhteen. Taytyy myontaa, etta matikkapaani on hieman ruosteessa. Saimme siina sivussa juoda kupit kahvia ja pitaa tarvittaessa pienia taukoja. Olimme kuitenkin erittain nopeita ja paasimme seuraavaan tehtavaan. Seuraavaksi meidan tuli aloittaa kaymaan lapi tyontekijoiden kansioita ja jarjestelemaan kaikki paperit oikeille paikoilleen. Siina sitten menikin koko loppupaiva, vaikka olihan meilla tietenkin ruokatauko!

Illalla tein ruokaa yhdessa muiden asukkaiden kanssa ja sitten olinkin jo ihan valmis nukkumaan. Vaikka tyo ei ollutkaan eilen fyysisesti raskasta, niin aivot kavivat toiden jalkeen kylla ylikierroksilla ja oli kiva paasta nukkumaan suht aikaisin.

Tanaan menimme toihin puoli tuntia aikaisemmin kuin eilen, eli aloitimme tyot jo 8.30. Patrick meni tekemaan jotain muita toita ja mina jatkoin henkilopapereiden jarjestelemista. Kun olin saanut reilun kymmenen hengen paperit jarjestettya paasin alakertaan, vastaanottotiskille tekemaan samaa kuin maanantaina. Eli, koko taman loppupaivan siirsin henkilotietoja paperilta koneelle. Vaikka tyo onkin hieman tylsaa ja yksitoikkoista oli hauska huomata kuinka paljon nopeammin se alkoi sujua mita enemman tietoja oli syottanyt. Yhtakkia syotin kolmen henkilon tiedot siina ajassa missa aluksi syotin vasta ensimmaista koneelle. Kun naishenkilon, jonka kanssa vastaanottotiskilla teen toita tyopaiva loppui minun piti yksin osata vastata puhelimeen ja syottaa edelleen tietoja koneelle. Olihan se hieman haastavaa, mutta jos ei ole halukas oppimaan uutta, ei voi oppia. Siispa, tama paiva oli taas antoisampi kuin edellinen. Odotan kuitenkin jo sita etta paasisin tyoskentelemaan joko ylakertaan, valvomoon, taikka sitten sinne kentalle!

Ruokatunnilla kavimme taas laheisessa kahvilassa. Siita taitaa tulla kantapaikkamme.

Ps. Sain eilen lempinimenkin, silla nimeni on kuulemma erittain vaikea lausua, ja kylla vain, sen olen huomannutkin. Kukaan ei osaa lausua nimeani oikein. Uusi nimeni, minka johtaja antoi minulle on: Tolores.