Keskiviikko

Hello!

Ihan nain aluksi pahoittelen ettei tassa kirjoituksessa ole a:lla eika o:lla pilkkuja. En tieda mita tama tablettini sekoilee... Mutta sitten asiaan, eli:

Huhhuh, nyt ollaan jo keskiviikossa! Paivat menevat hurjaa vauhtia. Tanaan oli kolmas tyopaivamme ja Paulakin aloitti meidan kanssamme tanaan.

Ensiksi puhun kuitenkin eilisesta, silla en ole viela siita kirjoittanut. Eilen tyoskentelin Patrickin kanssa lahes koko paivan. Olimme ylakerrassa eraan naisen apulaisina ja teimme paperitoita. Ensi alkuun laskeskelimme lahes parin tunnin ajan tyotunteja yhteen. Taytyy myontaa, etta matikkapaani on hieman ruosteessa. Saimme siina sivussa juoda kupit kahvia ja pitaa tarvittaessa pienia taukoja. Olimme kuitenkin erittain nopeita ja paasimme seuraavaan tehtavaan. Seuraavaksi meidan tuli aloittaa kaymaan lapi tyontekijoiden kansioita ja jarjestelemaan kaikki paperit oikeille paikoilleen. Siina sitten menikin koko loppupaiva, vaikka olihan meilla tietenkin ruokatauko!

Illalla tein ruokaa yhdessa muiden asukkaiden kanssa ja sitten olinkin jo ihan valmis nukkumaan. Vaikka tyo ei ollutkaan eilen fyysisesti raskasta, niin aivot kavivat toiden jalkeen kylla ylikierroksilla ja oli kiva paasta nukkumaan suht aikaisin.

Tanaan menimme toihin puoli tuntia aikaisemmin kuin eilen, eli aloitimme tyot jo 8.30. Patrick meni tekemaan jotain muita toita ja mina jatkoin henkilopapereiden jarjestelemista. Kun olin saanut reilun kymmenen hengen paperit jarjestettya paasin alakertaan, vastaanottotiskille tekemaan samaa kuin maanantaina. Eli, koko taman loppupaivan siirsin henkilotietoja paperilta koneelle. Vaikka tyo onkin hieman tylsaa ja yksitoikkoista oli hauska huomata kuinka paljon nopeammin se alkoi sujua mita enemman tietoja oli syottanyt. Yhtakkia syotin kolmen henkilon tiedot siina ajassa missa aluksi syotin vasta ensimmaista koneelle. Kun naishenkilon, jonka kanssa vastaanottotiskilla teen toita tyopaiva loppui minun piti yksin osata vastata puhelimeen ja syottaa edelleen tietoja koneelle. Olihan se hieman haastavaa, mutta jos ei ole halukas oppimaan uutta, ei voi oppia. Siispa, tama paiva oli taas antoisampi kuin edellinen. Odotan kuitenkin jo sita etta paasisin tyoskentelemaan joko ylakertaan, valvomoon, taikka sitten sinne kentalle!

Ruokatunnilla kavimme taas laheisessa kahvilassa. Siita taitaa tulla kantapaikkamme.

Ps. Sain eilen lempinimenkin, silla nimeni on kuulemma erittain vaikea lausua, ja kylla vain, sen olen huomannutkin. Kukaan ei osaa lausua nimeani oikein. Uusi nimeni, minka johtaja antoi minulle on: Tolores.