Ohi on! Ainakin melkein.. :-)

Heippa!

Ensin laskettiin kuinka monta päivää 57 päivästä on jo takanapäin. Nyt on helpompi laskea päivät mitkä ovat jäljellä, eli yksi... Kaksi! Eikä ihan edes sitäkään enään. Kahdeksan viikkoa on oikeasti todella pitkä aika ja ihmiselle voi tapahtua siinä ajassa ihan mitä vain. Mihin kaikki nämä viikot ovat vierineet? Me ollaan ihan oikeesti kahen päivän päästä jo Suomessa, kotona! Enää alle viikko valmistujaisiinkin? Ihan sama asia. Kolme vuotta. Kolme pitkää vuotta iloja ja suruja, oppimista, harjoittelua, enemmän ja vähemmän hyviä arvosanoja jne. ihanien ihmisten ympäröimänä ja nyt sekin on muka viikkoa vaille ohi. Aika menee ihan liian nopeasti. Mä tuun kaipaamaan meijän luokkaa ihan hirveästi. Meidän luokka on oikeasti paras luokka mitä mulla on ikinä ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Ollaanhan me hyviä myös arvosanojen perusteella. Mutta kyllä siitä kiitos kuuluu myös opettajille! Etenkin Pertille, joka kaikista meijän hullutuksista huolimatta on pitänyt meijän jalat maassa, töniny meitä välillä vähän hereillekkin jos ollaan yritetty laiskotella, kannustanut ja uskonut! Ja ihan vain siksi, että on halunnut meidän kaikkien parasta ja että me valmistutaan. Kiitos Pertti! Oot paras luokanvalvoja! :-)

Kyllähän tässä vähän haikein mielin pakkaillaan laukkuja, mutta oon kyllä ihan hirveen onnellinen, että pääsee näkemään taas kaikki rakkaat. Maltalta mä tuun eniten kaipaamaan ihmisiä, jotka oon tavannut, tän maan erilaista kulttuuria, kauniita nähtävyyksiä, työpaikkaa ja lähikaupan jugurttia! :-D 

Onhan tää ollut ihan mieletön kokemus. Ei sitä varmaan ihan sillälailla edes tajua, kun pitäis. Ja se kaikki mitä oon oppinu! Oon oppinut ihan hurjasti kaikenlaista englanninkielestä paikalliseen lainsäädäntöön, vartijan työhön, kulttuurien välisiin eroihin, ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä, oon oppinut paljon uusia asioita itsestäni. Oon oppinut olemaan avoimempi, ratkaisemaan ongelmia yksin ja yhdessä. Jakamaan asioita 10 muun ihmisen kanssa, oppinut ottamaan toisia paremmin huomioon, oppinut enemmän miten käyttäydyn minkäkinlaisessa tilanteessa, oppinut elämään enemmän hetkessä, oppinut olemaan yksin ja oppinut luottamaan itseeni enemmän. Mä olen kasvanut ihmisenä tän kahden kuukauden aikana varmaan enemmän kuin koskaan näin lyhyessä ajassa. 

Viimeiset päivät töissä olivat mielenkiintoisia, mutta töitä ei ollut ihan hirveästi. Lähinnä vaan keskusteltiin ja täytettiin viimeisiä papereita, jotka meijän täytyy tuoda Suomeen koululle. Oon todella tyytyväinen saamiini arviointeihin. Mä odotin paljon huonompia arvosanoja kielitaitoni takia, mutta ei, kaikki vahvaa 2! Oon tosi ilonen! Vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, vieraalla kielellä ja silti vahva hyvä! Oishan niitä koomisiakin ollut kiva saada, mutta tää on varmaan lähempänä sitä mitä mä olen täällä ollut. Vielä täytyis täytellä omat arvioinnit. Saatiin myös hieno suosituskirje tulevaisuutta varten ja uskon, että tuun hyötymään siitä vielä! 

Perjantaina oli vielä tapaaminen Stage Maltan kanssa. Se meni ihan hyvin. Papereiden palauttelu, todistukset tästä kahdesta kuukaudesta kouraan ja heipat.

Mitähän tähän loppuun vielä sitten kirjoittelisi... Ainakin sen mä tahdon sanoa kaikille, jotka tätä lukee ja ehkä miettii lähtisikö itsekin ulkomaille työharjoitteluun, niin lähtekää! Lähtekää ehdottomasti jos sellainen mahdollisuus tarjoutuu! Ensimmäisen viikon tai kahden aikana voi olla sellainen tunne, että ei olisi sittenkään pitänyt lähteä, mutta se helpottuu ja pian sitä tajuaa nauttivansa jopa töiden tekemisestä! Tää on ollut älyttömän hieno kokemus, mä olen saanut tästä enemmän irti, kuin koskaan uskalsin edes ajatella ja suosittelen tälläistä kokemusta jokaisen elettäväksi. Jos on mahdollisuus niin sitä ei kannata jättää käyttämättä. Mä en ainakaan kadu yhtään

 mitään mitä on tapahtunut, enkä todellakaan sitä että lähdin!