Heippa!
Täällä sitä nyt vihdoin ollaan. Maltalle lähdöstä ollaan nyt puhuttu niin koulussa kuin kotonakin pitkään, ja vihdoin se on totta.
Pakko kyllä myöntää, että olihan se aikamoinen shokki herätä eilen vieraasta paikasta, vieraiden ihmisten keskuudessa, täysin vieraasta maasta. Eikä kaikki mennyt aluksi ihan suunnitelmien mukaan, sillä minulle oli informoitu väärän asuinpaikan tiedot ja olin ihan kauhuissani kun en tiennyt yhtään missä olen. Onneksi asiat kuitenkin selvisivät ja uskalsin jopa eilen lähteä etsimään poikien asuntoa mukanani vain heidän osoite. Eräs tyttö asunnoltani lähti mukaan. Hän saapui myös eilen. Parin hurjan bussimatkan jälkeen löysimme kuin löysimmekin Paulin ja Patrickin ja paluu asunnolle olikin sitten huomattavasti helpompaa. Minun asunto on Birkirkarassa ja poikien Zebbuggissa.
Olen yllättänyt jopa itseni, sillä kuinka hyvin olen tullut kielitaidollani toimeen. Onhan tämä yhtä seikkailua koko ajan.
Suomeen minulla on jo nyt ihan mieletön ikävä, mutta ehkä tämä tästä, pikkuhiljaa.
Moi Tuija! Hienosti selvisit eilen :) Luota vain kielitaitoosi, olen varma, että pärjäät jatkossakin. Tänne ei nyt ihan varsinaisesti kannata kovasti ikävöidä, räntää tulee taivaan täydeltä. -Ilona
VastaaPoistaUskon myös, että pärjään! :) Ja no, ehkä enemmän kaipaankin perhettä ja ystäviä, kuin säätä :D
VastaaPoista